“When you leave New York, you ain't goin' nowhere”

could I be missing you more?

funny

I think that's what I find most strange in this world.
Nobody ever says how they feel.
They hurt, but they don't cry out.
They're happy, but they don't dance or jump around.
They're angry but they hardly ever scream,
because they feel ashamed. Nothing's worse than that.
So we all walk around with our heads looking down
and never look up and see how beautiful the sky is.

and when the oceans rage, I don't have to be afraid.

Tänään mä ymmärsin taas asioita. Musta on niin kivaa se, että saa vaan vielä hetken aikaa olla ja hengailla ja ihmetellä maailmaa ilman että tarvii sen kummemmin miettiä mitä tekee elämällään ja miksi. Kahen viikon päästä oon jo koulussa, iso ammattikorkeakoululainen ja se on pelottavaa mun sisäiselle lapselle mutta samalla tiedän vaan, että se on mun paikka, mulle tarkotettu ja siks just saan mennä sinne niin turvallisella mielellä. Jumala on ihmeellisesti taas kuljettanu mua eteenpäin. Miten ihmeellisesti me päädyttiin Münchenissä WDL:ään, tutustuttiin Asanjaan ja Tabiaan ja Chrisiin ja muihin ja miten viikko sitten mietin, että mitä ihmettä tuun tekemään ens vuoden, ja sitte huomasin että mun kännykkään on tullu puhelu ja NAPS tervetuloa opiskelemaan JAMKiin. Miten oon aina miettiny miks mulla on niin hankala suhde itteeni ja sitten sekin vaan avautu mulle ja nyt on niin paljon helpompi olla. Mulla on vaan niin rauhallinen olo kaikesta. Sisäinen rauha. Turvallisuus. Vaikka oonkin ollu monessa vaaranpaikassa viimeaikoina, en oo kertaakaan edes meinannu hätääntyä. Mun ei tarvii pelätä yhtenäkään päivänä, koska mulla ei ole mitään pelättävää. Raamatussa sanotaan 365 kertaa "Älä pelkää", jokaiselle päivälle omansa.
"I am with you always, until the very end of time." -Jesus. <3

käteni soi

Minä Luojalta kaksi kättä sain.
Luoja kuiskasi;- Rakasta niillä.
Otan kädet käyttöön, odota vain.
En voiman suo salassa piillä.
Mutta en oppinut rakastamaan,
minun käteni taskuihin jäivät.
Ne kuihtuivat hiljaa piilossaan.
Ohi kulkivat vuodet ja päivät.
En oppinut käsiä käyttämään
ne olivat kömpelöt, kovat.
Niitä Luojalle lähdin näyttämään:
- Katso, millaiset käteni ovat.-
Mitä tahansa tahdon koskettaa,
se musertuu kätteni alla.
Minun käteni kylvää kuolemaa,
ja rakastaa rikkomalla.
On siis paras, kun käteni taskuun jää.
Kädet huolella kätken ja peitän,
niin ne eivät tuhoa enempää.
Niiden päälle nyt multaa heitän.
Näin Luojani silmissä kyyneleet,
en jälkeäkään syytöksestä:
- Anna minulle kädet likaiset.
Minä tahdon ne hoitaa ja pestä.-
Mitä tapahtui silloin, tiedä en.
Tuulet alkoivat huminoida.
Ne pyyhkivät lian ja katkeruuden.
Minun käteni alkoivat soida.
Ja ne soittivat outoa sävelmää
ensin arasti ja aivan salaa.
Sitä säveltä voinut en hiljentää,
kun se villinä valtasi alaa.
Ja se levisi hurjalla voimalla
minun tuttuihin käsiini näihin,
jotka ilosta uhkuivat soimalla.
Valo virtasi sormen päihin.
Jumala, Sinulta käteni sain.
Koko sieluni Sinua Kiittää.
Minun käteni ovat kanava vain.
Mitä tahdot, se tee, se riittää.

Voi Jumala. Kiitos musiikista. Kiitos perheestä. Kiitos Rakkaudesta. Mää oon onnellinen.

would you ever forget me

oon ajatellu asioita. on ihan siistiä joskus vaan ajatella. asioita. maailmassa on niin paljon asioita. mä haluaisin jotain muutosta nyt. en tiiä, mitä, ja miten, mut tiiän et jotain on tapahtumassa. oon niin välivaiheessa. tänään oli mun koko elämän ensimmäinen päivä (eskarin jälkeen siis :D) kun en ole missään koulussa enkä töissä. mä vaan OON. en oo ihan varma pidänkö vaan olemisesta. tai no, enhän mä oikeestaan vaan ole. mä teen paljonki asioita joita tää yhteiskunta vaan ei hyväksy viralliseksi tekemiseksi, kun kaikki kysyy et mut mitä sä niinku teet. niinku ootko töis vai koulussa? haha. en. tiiän kyllä et mulle on järkkääntymässä vaa jotain siisteintä maailmassa mut tää välivaiheaika on vaa välillä vähän turhauttavaa. oon kyllä tosi onnellinen siitä et päätin pitää välivuoden, olisin nimittäin todellaki menny lukemaan ihan väärää alaa ja väärään kaupunkiin (ainaki tällä hetkellä väärään), ja niin monta miljoonaa mahtavaa asiaa olis vaan jäänyt tapahtumatta jos olisin lähteny. oon kiitollinen et niin ei käyny.
ja siitä oon myös kiitollinen että oon saanu oppia NIIN PALJON tänä vuonna etten ehkä koskaan ikinä aikaisemmin. oon kasvanu enemmän ihmisenä ku koskaan aikasemmin. oon tavallaan tosi onnellinen siitä että musta on tullu näin aikuinen. että osaan ottaa vastuuta ja huolehtia ja organisoida asioita paremmin mut silti oon ihan lapsi tavallaan kuitenki vielä. se on parasta. en haluu siinä tosikko-tylsimys-mielessä koskaan ikinä kasvaakaan aikuiseksi. enkä aio.

and no-one dared to disturb the sound of silence

mä haluaisin enemmän ymmärrystä ja vähemmän tietoa. oon ollu ihan pienestä asti sellanen että kyselen kaikesta kaiken kun haluan tietää tarkalleen miten asiat tapahtuu. nyt mua ei enää kiinnosta. mä yritän tietää liikaa. mun pitäis vaan ymmärtää. mä haluaisin tietää, MIKSI asiat tapahtuu.


And in the naked light I saw
Ten thousand people, maybe more
People talking without speaking
People hearing without listening
People writing songs that voices never share

tänään olin keskustassa jakelemassa ihmisille joulukortteja ja kynttilöitä, ihan ilmaseks, ja mua hämmensi miten  järkyttyneitä suurin osa ihmisistä oli kun ne sai jotain ilmaiseksi. ihan vaan lahjaksi, ja tosi yleinen kysymys oli myös mistä hyvästä. tää maailma on kumma. me kaikki ollaan niin totuttu siihen et kaikki hyvä pitää ansaita. kaikki, rakkaus, ystävät, raha, työ, elämä... mun elämän vapauttavin ymmärrys (ei tieto?) oli se, että mun ei tarvii enää koskaan ANSAITA mitään. kiitos Jumalan, oon saanu armon joka ei lopu koskaan. ei oo helpottavampaa tietoa.(haha ymmärrystä)

maailma on outo paikka. haha

I know I'm safe with you

hullua miten voi elämä muuttua. mun elämä on kyllä täynnä siistejä asioita. oon saanu mun elämään ihan kaiken mitä ihminen voi ikinä tarvita. se on aika siistiä. on parasta kun ei tarvii selvitä yksin. ja vaikka joskus oon täynnä epäuskoa ja ärsyyntymistä ja malttamattomuutta, tai aika useinkin, saan kokee ihan uskomattomia asioita. viime lauantai oli ihmeellinen asia. sain kuulla täysin tuntemattomalta ihmiseltä, joka on kotoisin toiselta puolelta maapalloa eikä tiedä musta mitään, asioita mun menneisyydestä, valheista joita oon uskonut, ja tulevaisuudesta. asioita, joita mä tuun tekemään, asioita siitä ihmisestä, joka mä tuun olemaan. ne oli suuria asioita. mua pelottaa, vaikka tiedän ettei ole mitään pelättävää, mut en mä koskaan ole halunnut astua isoihin saappaisiin. mä en ole oikeestaan ikinä edes halunnut mitään todella. mut onneks se, mitä Jumala haluaa että mä teen, on jotain paljon parempaa kun se mitä mä itse haluan. todistettu :)