funny

I think that's what I find most strange in this world.
Nobody ever says how they feel.
They hurt, but they don't cry out.
They're happy, but they don't dance or jump around.
They're angry but they hardly ever scream,
because they feel ashamed. Nothing's worse than that.
So we all walk around with our heads looking down
and never look up and see how beautiful the sky is.

and when the oceans rage, I don't have to be afraid.

Tänään mä ymmärsin taas asioita. Musta on niin kivaa se, että saa vaan vielä hetken aikaa olla ja hengailla ja ihmetellä maailmaa ilman että tarvii sen kummemmin miettiä mitä tekee elämällään ja miksi. Kahen viikon päästä oon jo koulussa, iso ammattikorkeakoululainen ja se on pelottavaa mun sisäiselle lapselle mutta samalla tiedän vaan, että se on mun paikka, mulle tarkotettu ja siks just saan mennä sinne niin turvallisella mielellä. Jumala on ihmeellisesti taas kuljettanu mua eteenpäin. Miten ihmeellisesti me päädyttiin Münchenissä WDL:ään, tutustuttiin Asanjaan ja Tabiaan ja Chrisiin ja muihin ja miten viikko sitten mietin, että mitä ihmettä tuun tekemään ens vuoden, ja sitte huomasin että mun kännykkään on tullu puhelu ja NAPS tervetuloa opiskelemaan JAMKiin. Miten oon aina miettiny miks mulla on niin hankala suhde itteeni ja sitten sekin vaan avautu mulle ja nyt on niin paljon helpompi olla. Mulla on vaan niin rauhallinen olo kaikesta. Sisäinen rauha. Turvallisuus. Vaikka oonkin ollu monessa vaaranpaikassa viimeaikoina, en oo kertaakaan edes meinannu hätääntyä. Mun ei tarvii pelätä yhtenäkään päivänä, koska mulla ei ole mitään pelättävää. Raamatussa sanotaan 365 kertaa "Älä pelkää", jokaiselle päivälle omansa.
"I am with you always, until the very end of time." -Jesus. <3