OUR GOD IS AN AWESOME GOD

mä en enää koskaan halua sitä epäillä.
elämäni paras viikonloppu ihan kiistatta, tiesin sen kyllä jo ennenku lähin mut... mulla ei oo sanoja.
kaikki selkiytyy mun päässä. kun mua vaan rakastetaan niin paljon. en osaa ehkä vielä ottaa sitä kaikkee vastaan. mutta oon saanu  kuitenki oppia. tänään Jumala sanoi mulle ääneen, että MINÄ RAKASTAN SINUA. minä rakastan sinua. mä uskoin sen ensimmäistä kertaa mun elämässä. että kaikessa heikkoudessani, itsekkyydessäni ja katkeruudessani mulla on Isä, joka rakastaa mua niin paljon etten voi sitä koskaan käsittää. niin ihmeellisiä asioita on tapahtunu. mä en edes TIEDÄ mitä on luottamus, en osaa luottaa Jumalaan mutta mä haluan luottaa, ja se riittää. yhdessä yössä multa katos kaikki mahdolliset ulkonäköön liittyvät kompleksit, mä voin sanoa olevani ihan 100% parantunut ex-syömishäiriöinen. enkä ees uskaltanu rukoilla mitään tollasta, ja silti, silti! 
 oon saanu kaiken. mä oon niin onnellinen siitä mitä oon saanu mun elämään, perheen! rakkautta! kaiken mitä oon koskaan ikinä toivonu. ja sit jotain niin siistiä. Jeesuksen. eli parhaan kaikista. oon tän maailman mielestä nyt varmaan psykoottinen hullu, mut jea, ihan tajuttoman onnellinen sellainen. no probs

avant que je ferme mes yeux contre ma volonté

toulouse-matabiau, etelä-ranska

ajotunnit peruttiin tänään (en päässy kolaroimaan, ehkä siis ihan hyvä), ärsytti mutta menin silti teoriaan. se oli jees vaikka mun takana istui kolme äänekästä tyyppiä joista tunnistin itteni about 3 vuotta sitten. mä oon ollut ihan varmaan kaikilla tunneilla koulussa se ärsyttävä tyyppi. :D rupesin haaveilemaan, että sit kun mulla on ajokortti ja saan jostain auton käyttöön, lähden sillä keski-eurooppaan , otan mukaan kartan ja makuupussin ja sit ajelen vaa. ja ehkä pari kivaa tyyppiä messiin. toi on ehkä vaikee koska tunnen paljon kivoja tyyppejä jotka ei mahtuis kaikki siihen autoon... mutta se olis parasta! tänään tuli muutenki matka-olo. mulla on niin ikävä new yorkia. kävelyä manhattanilla paljain jaloin. lentokenttiä. usa-ihmisiä. euroopan rautatieasemia. ranskan ylimielisiä lipunmyyjiä jotka puhuu englantia "OUNLI Ö LITL." rämisevää yöjunaa saksan ja luxemburgin välillä. belgian sateista pikkukylää josta sai maailman parasta suklaata ja kukkaballerinat. pappaa jonka kanssa istuin toulousessa bussipysäkillä. yksinäisiä junamatkoja tuhansien kilometrien päässä kotoa. maailman kauneinta ja pelottavinta ukkosmyrskyä etelä-euroopassa jonka sain jakaa ihanan ystävän kanssa.  maisemaa irlannin länsi-rannikolla, kauniimpaa ei voi olla missään. auringonlaskuja saharassa. kaikkia niitä ihmisiä. tää maailma on IHANA. Jumala, KIITOS

I will be okay, and so will you

Jos en kelpaa itselleni tällaisena, niin millasena sitten? Millanen ihminen mä haluan olla? Miks en vois olla se ihminen nyt? Oon miettiny tätä ikuisuuden. Miks en voisi olla se ihminen nyt. Mikä mua estää? Se, että minä olen minä. Tällaiseksi mut luotiin. Mä en silloin voi olla kukaan muu. Kuka täyttäis mun tarkotuksen tässä maailmassa jos en minä?

Mikä mussa sitten on niin pahasti vialla etten voi muka koskaan olla niin hyväksytty ja ihana kun kaikki muut? Ei mikään. Mut silti mun mielessä on se joku joka sanoo mulle niin. Mä ajattelen liikaa valheita, sitä että ihmiset vihaa mua. Toi vihaa mua koska se ei koskaan puhu mulle vaikka mä aina hymyilen sille (miksen ite puhu?! tyhmä). Toi vihaa mua koska oltiin ennen kavereita mut nyt ei ees moikkailla (miksen ite moikkaa?! :D). Toi vihaa mua koska se vaan vihaa mua (JEP koska mäkin vaan vihaan kaikkia ihmisiä ilman syytä? loogista). Tällanen viha-ajattelu on maailman turhinta ja aikaavievintä ja pahintahan siinä on se, että loppujen lopuks kaikki ne valheet luultavasti muuttuukin todeksi. En mä halua oikeesti vihata, mä haluan rakastaa. En mä onneks vihaakaan. Paitsi itseäni ajoittain. Mut siitäkin voi parantua, ei oo mitään mistä ei vois. Ja mä haluan parantua. Minut, ja jokainen meistä, on tehty täydelliseks. Ja kauniiks! On välillä vaikeeta muistaa se. Tän yhteiskunnan kauneusihanteet ei oo kauneutta, ne on paskaa. Ne ei tee ketään onnelliseks, ne saa meidät vihaamaan itseämme ja ajattelemaan että meissä on jotain vikaa ja se vika pitää korjata. Mä ajattelin kerran niin tosissani. Mä yritin korjata sen mun vian ja melkein kuolin. (Ei, en ollu onnellisempi.)
 

I have changed!

asioita, jotka on muuttuneet mun elämässä viimeisen 6 viikon aikana?
- mun ei tee mieli enää repiä paloja itestäni kun katson peiliin
- en enää pohdi ja analysoi tuntikaupalla muiden ihmisten sanomisia ja sitä mitäköhän ne musta ajattelee kun en oo aina ylisosiaalinen ja ilonen ja oon lihonu 48048 kiloa (muka)
-en pakota itseäni mihinkään
- en enää juo alkoholia koska tein sitä ihan liikaa ja ainoastaan siks että paha olo menis pois (se tuli aina pahempana takasin)
- mun ei tarvii yrittää olla mitään mitä en oikeesti ole. ennen ajattelin ettei kukaan halua olla mun kaveri jos en oo aina pirtee ja hauska ja sosiaalinen. mä oonkin tiettyyn pisteeseen saakka mut silti musta on parasta olla hiljaa.
- mä en enää oo katkera kellekään tai millekään siitä mitä mulle on tapahtunu, enkä syytä ees itseäni enää, koska oon tajunnu että jos ei osaa antaa anteeks niin tässä elämässä ei oo mitään järkeä.
-mun elämässä ei tuu enää koskaan olemaan ongelmaa jolle ei löydy ratkasua.

oon muuttunu, oon oppinu rakastamaan, myös mua! mä oon saara, moi, oon ilonen elämästä ja mun mielestä maailmassa parasta on Rakkaus! ku ilman sitä en oikeen keksi mitään syytä miks olla täällä. mitä väliä miltä mä näytän, en mä mun ulkonäöllä voi mitään todellista hyvää saada täällä aikaan. ja entä jos Jumalaa ei sitte ookkaan olemassa (on), no ainakin saan elää mun elämän onnellisimpana kun mitä koskaan ikinä, ja jos voin auttaa jotain toista löytää tän saman ilon, nii eikai siinä=) mitä sitä muuta.

i'm being fought over i guess that's what it is

se että on koko ajan kipeä on yks seuraus siitä, kun ei anna ittensä koskaan parantua. vaikka tietää et hei nyt oon sairas ja mun pitää levätä niin silti vaan ei tee niin. mulle tapahtuu just nyt niin, kahdella eri tavalla tosin. en koskaan voi vaan antaa itteni olla. siis ihan vaan OLLA. nyt just oon tosi kipeä vaan siks että oon monta viikkoa tehny töitä ja pyöräilly hirveessä säässä vaikka tiesin ettei niin pitäis tehdä. oon myös ihan uskomattoman väsyny. ei auta vaikka nukkuisin kuinka paljon. musta tuntuu et tää välivuosi oliki paras idea aikoihin... toisaalta kyllä ihan sairaan tyhjä olo koko ajan. ku en oikeen tiiä mitä mun pitäis tehdä mun elämällä. haluisin vaan nukkua koko vuoden. ok en haluais mut nyt on VÄSY.