joo

oon ollu jo vaikka kuinka kauan paniikissa sen suhteen, että mitä musta tulee isona. siis mitä mä haluan tehdä mun loppuelämällä! jaa, tuntuu niin oudolta miettiä tollasia asioita kun en oikeesti oo kun vasta 17. mulla on miljoona vaihtoehtoa ja miljoona utopistista unelmaa (aika harvassa on ne ihmiset, jotka OIKEESTI on kiertäny koko maapallon), enkä mä oikeen tiiä että mitä niille pitäis tehdä. tänään tajusin, että panikoiminen on ihan turhaa, koska mulla on kuitenkin vielä koko loppuelämä aikaa. ei mun nyt pidä tietää, mihin mä meen opiskelemaan lukion jälkeen tai mitään muutakaan, ei mun edes tarvitse mennä mihinkään jos mä en halua. eikä mua oikeestaan ees kiinnosta. yliopistoon en ainakaan mene, sen oon jo päättäny, oli niin kuiva abi-päivä :D
muttajoo, lukion jälkeisenä kesänä teen varmaan töitä ja sitten lähen jonnekinpäin maailmaa vapaaehtoseks, ehkä sillä aikaa sitten selviää sekin että mitä mä haluan tehdä. silti oon kyllä vähän kateellinen niille, jotka on tienny sen jo jostain ala-asteelta...huoh.
<3:same
ps en tajua, 22pv pariisiin! unelma<3

itsenäisyyspäiviä

Oon tänään huomannut, että kun on kipeä, ei tajua mistään mitään. Kohta yskin varmaan keuhkot pihalle. (jees, alotin kirjottamaan blogia enkä osaa kirjottaa mistään muusta kun siitä että olen kipeä, vaikka ketään ei kiinnosta sellaset asiat ja mua ÄR SYT TÄÄÄ olla SISÄLLÄ ja HILJAA 24/7). Onneks Hanna oli tänään meillä niin sain jotain aikaseksi: LÄKSYT! Tehtiin myös pipareita.
Toinen asia jonka oon huomannut, on se että aina kun olen kauan tekemättä mitään (kipeä siis), kuuntelen ysärimusaa ja katon muumeja. Nytkin on kauhee nostalgia-fiilis! AH, spaissarit. Huomennakin saan vaan olla. Ihan rentouttavaa toisinaan kyllä.
OK, kirjotan tänne sitten kun mulla on jotain oikeeta asiaa. moi meen parantumaan. ootte kivoja. <3:same