would you ever forget me

oon ajatellu asioita. on ihan siistiä joskus vaan ajatella. asioita. maailmassa on niin paljon asioita. mä haluaisin jotain muutosta nyt. en tiiä, mitä, ja miten, mut tiiän et jotain on tapahtumassa. oon niin välivaiheessa. tänään oli mun koko elämän ensimmäinen päivä (eskarin jälkeen siis :D) kun en ole missään koulussa enkä töissä. mä vaan OON. en oo ihan varma pidänkö vaan olemisesta. tai no, enhän mä oikeestaan vaan ole. mä teen paljonki asioita joita tää yhteiskunta vaan ei hyväksy viralliseksi tekemiseksi, kun kaikki kysyy et mut mitä sä niinku teet. niinku ootko töis vai koulussa? haha. en. tiiän kyllä et mulle on järkkääntymässä vaa jotain siisteintä maailmassa mut tää välivaiheaika on vaa välillä vähän turhauttavaa. oon kyllä tosi onnellinen siitä et päätin pitää välivuoden, olisin nimittäin todellaki menny lukemaan ihan väärää alaa ja väärään kaupunkiin (ainaki tällä hetkellä väärään), ja niin monta miljoonaa mahtavaa asiaa olis vaan jäänyt tapahtumatta jos olisin lähteny. oon kiitollinen et niin ei käyny.
ja siitä oon myös kiitollinen että oon saanu oppia NIIN PALJON tänä vuonna etten ehkä koskaan ikinä aikaisemmin. oon kasvanu enemmän ihmisenä ku koskaan aikasemmin. oon tavallaan tosi onnellinen siitä että musta on tullu näin aikuinen. että osaan ottaa vastuuta ja huolehtia ja organisoida asioita paremmin mut silti oon ihan lapsi tavallaan kuitenki vielä. se on parasta. en haluu siinä tosikko-tylsimys-mielessä koskaan ikinä kasvaakaan aikuiseksi. enkä aio.

and no-one dared to disturb the sound of silence

mä haluaisin enemmän ymmärrystä ja vähemmän tietoa. oon ollu ihan pienestä asti sellanen että kyselen kaikesta kaiken kun haluan tietää tarkalleen miten asiat tapahtuu. nyt mua ei enää kiinnosta. mä yritän tietää liikaa. mun pitäis vaan ymmärtää. mä haluaisin tietää, MIKSI asiat tapahtuu.


And in the naked light I saw
Ten thousand people, maybe more
People talking without speaking
People hearing without listening
People writing songs that voices never share

tänään olin keskustassa jakelemassa ihmisille joulukortteja ja kynttilöitä, ihan ilmaseks, ja mua hämmensi miten  järkyttyneitä suurin osa ihmisistä oli kun ne sai jotain ilmaiseksi. ihan vaan lahjaksi, ja tosi yleinen kysymys oli myös mistä hyvästä. tää maailma on kumma. me kaikki ollaan niin totuttu siihen et kaikki hyvä pitää ansaita. kaikki, rakkaus, ystävät, raha, työ, elämä... mun elämän vapauttavin ymmärrys (ei tieto?) oli se, että mun ei tarvii enää koskaan ANSAITA mitään. kiitos Jumalan, oon saanu armon joka ei lopu koskaan. ei oo helpottavampaa tietoa.(haha ymmärrystä)

maailma on outo paikka. haha