http://www.youtube.com/watch?v=82ctJPv_kGU
hitto kun en osaa laittaa noita videoita suoraan youtubesta tähän. anyway kuunnelkaa toi biisi! ihana.
huomenna tanssin jälleen kerran vikaa kertaa pariin kuukauteen noin niinkuin virallisesti, vieläpä tohon kyseiseen biisiin (kevätnäytös, monnari klo 18.oo=)). ai että mä rakastan sitä. ja tanssia. jotenkin löydän tanssin aina uudelleen, tänään jälleen kerran! ja huomenna varmasti taas. huoh. koko vuoden olen ajatellut etten jaksa enää raahautua tanssitunneille kun sinne olen jo niin monet vuodet jaksanut mennä, mutta kyllähän se palkitsee. olen nyt kyllä tosi iloinen etten ole lopettanut!
tanssiminen on jotenkin vaan niin vapauttavaa. ainakin sillon, kun sitä tekee ihan vaan huvikseen, ei liian tosissaan. se on ihanaa. suosittelen kokeilemaan!
lauantai 23. toukokuuta 2009
torstai 21. toukokuuta 2009
pohdintatulva
again!
oon ollut taas jonkin aikaa poissa täältä, johtuen ehkä tästä 6 palkin lukuainejaksosta + siitä, että oon ollut teatterilla lähestulkoon joka päivä nyt parin viikon ajan, tanssinäytöksiinkin pitäisi keretä. en valita, vapaaehtoisesti mä tätä kaikkea teen ja tosi mielelläni teenkin, mä oikeasti nautin siitä että saan tehdä asioita ja olla mukana kaikessa! joskus se vaan pistää väsyttämään, kun tajuaa, ettei oikeasti enää jaksa yhtään mitään ja haluaisi vaan nukahtaa, ja silti pitäisi lukea kässäriä ja opetella biologian risteytyskaavioita ja ruotsin sanoja ja vielä harjoitella jotain koreografiaa. mutta anyway, viikon päästä oon vapaa kaikesta paitsi teatterista, ja sehän ei mua haittaa ollenkaan, päinvastoin! peter panin ensi-iltaan 2 VIIKKOA aikaa, hui! aika menee niin uskomattoman nopeasti...pelottavaa.
hollannin matkastakin on jo melkein kaksi viikkoa. en osaa sanoin kuvailla fiiliksiä ton matkan jälkeen, mutta voin yrittää: oli ensinnäkin aivan IHANAA, rakastuin koko maahan ja ihmisiin ja kaikkeen! kyseessä oli siis euroweek, jolle tuli osallistujia ympäri eurooppaa eri kouluista. tutustuin siellä miljoonaan ihanaan ihmiseen, mm host-perhe oli aivan IHANA, samoin ruotsalaiset, ah love <3
en olisi ikimaailmassa halunnut tulla takaisin, mutta pakkohan lopulta oli. aina sama juttu kun pitää palata suomeen = :'(
mutta kuitenkin, nyt osaan ajatella jo positiivisesti: mulla on nyt ihania ystäviä ympäri eurooppaa ja olen taas hitusen itsenäisempi ja monta upeaa muistoa rikkaampi.
kesä saa mut jotenkin niin hyvälle tuulelle. mä olen aika iloinen yleensä muutenkin, mutta kesällä vaan on aina jotenkin niin hyvä olo, en tiedä mistä se johtuu, auringosta, lämmöstä vai siitä että kesällä yleensä ihmiset vaan on iloisempia? ehkä kaikista noista... musta on vaan aivan ihanaa kävellä kaupungissa ja katsella ihmisiä jotka hymyilee eikä vaan laahusta masentuneen näköisinä mustiin villakangastakkeihin verhottuina. talvi on masentava ja muutenkin niin turha vuodenaika, silloin kaikki on niin kuollutta! toisaalta, tuskin kesä tuntuisi näin hyvältä jos se olisi aina, siihen kyllästyisi. yeah right :D kyllä mä silti kalifornia-ilmaston ottaisin mielummin...
olen myös tässä viime aikoina pohtinut aika paljon yhtä asiaa, joka liittyy niin olennaisesti jokaisen meidän elämään. ulkonäköä siis. mun mielestä ulkonäön pohtiminen ja siitä stressaaminen on jotain maailman turhinta, vaikka itsekin sorrun siihen joka ikinen päivä. en ymmärrä, miten kenenkään on mahdollista arvostella toista ulkonäön perusteella, sehän on asia jolle kukaan ei voi mitään?! pukeutuminen on tietysti asia erikseen, mutta kaikilla ei välttämättä ole varaa hankkia sellaista tyyliä, minkä haluaisi ja missä viihtyisi. jotenkin on vaan alkanut tuntua sekin niin naurettavalta: VAATTEET, joita alunperin oli ilmeisesti tarkoitus käyttää vaan siksi ettei jäädy, on nykyään niin suuri osa ihmisen identiteettiä! jokunen aika sitten ne oli mullekin paljon tärkeämpiä kuin nyt, mutta olen tajunnut ettei sillä ehkä olekaan niin kauheasti väliä, mitä mulla on päällä. sillä on väliä, millainen ihminen olen. toisaalta omaa luonnettakin voi korostaa vaatteilla, mikä on kyllä ihan hyvä juttu. nykyään mulle tärkein asia vaatteissa onkin se, että niissä on hyvä olo, ja näytän itseltäni. eikä mun enää tarvitse välittää siitä, tykkääkö joku muotiguru just tästä mun keltasesta mekosta, josta itse tykkään, koska hahhA, sillähän ei ole mitään väliä, se on vaan vaate! :D mun elämässä onneksi on niin paljon enemmänkin kaikkea, mistä saan kyllä olla tosi kiitollinen! te, ihanat ystävät! kiitos kaikesta<3 love you.
<3:same
oon ollut taas jonkin aikaa poissa täältä, johtuen ehkä tästä 6 palkin lukuainejaksosta + siitä, että oon ollut teatterilla lähestulkoon joka päivä nyt parin viikon ajan, tanssinäytöksiinkin pitäisi keretä. en valita, vapaaehtoisesti mä tätä kaikkea teen ja tosi mielelläni teenkin, mä oikeasti nautin siitä että saan tehdä asioita ja olla mukana kaikessa! joskus se vaan pistää väsyttämään, kun tajuaa, ettei oikeasti enää jaksa yhtään mitään ja haluaisi vaan nukahtaa, ja silti pitäisi lukea kässäriä ja opetella biologian risteytyskaavioita ja ruotsin sanoja ja vielä harjoitella jotain koreografiaa. mutta anyway, viikon päästä oon vapaa kaikesta paitsi teatterista, ja sehän ei mua haittaa ollenkaan, päinvastoin! peter panin ensi-iltaan 2 VIIKKOA aikaa, hui! aika menee niin uskomattoman nopeasti...pelottavaa.
hollannin matkastakin on jo melkein kaksi viikkoa. en osaa sanoin kuvailla fiiliksiä ton matkan jälkeen, mutta voin yrittää: oli ensinnäkin aivan IHANAA, rakastuin koko maahan ja ihmisiin ja kaikkeen! kyseessä oli siis euroweek, jolle tuli osallistujia ympäri eurooppaa eri kouluista. tutustuin siellä miljoonaan ihanaan ihmiseen, mm host-perhe oli aivan IHANA, samoin ruotsalaiset, ah love <3
en olisi ikimaailmassa halunnut tulla takaisin, mutta pakkohan lopulta oli. aina sama juttu kun pitää palata suomeen = :'(
mutta kuitenkin, nyt osaan ajatella jo positiivisesti: mulla on nyt ihania ystäviä ympäri eurooppaa ja olen taas hitusen itsenäisempi ja monta upeaa muistoa rikkaampi.
kesä saa mut jotenkin niin hyvälle tuulelle. mä olen aika iloinen yleensä muutenkin, mutta kesällä vaan on aina jotenkin niin hyvä olo, en tiedä mistä se johtuu, auringosta, lämmöstä vai siitä että kesällä yleensä ihmiset vaan on iloisempia? ehkä kaikista noista... musta on vaan aivan ihanaa kävellä kaupungissa ja katsella ihmisiä jotka hymyilee eikä vaan laahusta masentuneen näköisinä mustiin villakangastakkeihin verhottuina. talvi on masentava ja muutenkin niin turha vuodenaika, silloin kaikki on niin kuollutta! toisaalta, tuskin kesä tuntuisi näin hyvältä jos se olisi aina, siihen kyllästyisi. yeah right :D kyllä mä silti kalifornia-ilmaston ottaisin mielummin...
olen myös tässä viime aikoina pohtinut aika paljon yhtä asiaa, joka liittyy niin olennaisesti jokaisen meidän elämään. ulkonäköä siis. mun mielestä ulkonäön pohtiminen ja siitä stressaaminen on jotain maailman turhinta, vaikka itsekin sorrun siihen joka ikinen päivä. en ymmärrä, miten kenenkään on mahdollista arvostella toista ulkonäön perusteella, sehän on asia jolle kukaan ei voi mitään?! pukeutuminen on tietysti asia erikseen, mutta kaikilla ei välttämättä ole varaa hankkia sellaista tyyliä, minkä haluaisi ja missä viihtyisi. jotenkin on vaan alkanut tuntua sekin niin naurettavalta: VAATTEET, joita alunperin oli ilmeisesti tarkoitus käyttää vaan siksi ettei jäädy, on nykyään niin suuri osa ihmisen identiteettiä! jokunen aika sitten ne oli mullekin paljon tärkeämpiä kuin nyt, mutta olen tajunnut ettei sillä ehkä olekaan niin kauheasti väliä, mitä mulla on päällä. sillä on väliä, millainen ihminen olen. toisaalta omaa luonnettakin voi korostaa vaatteilla, mikä on kyllä ihan hyvä juttu. nykyään mulle tärkein asia vaatteissa onkin se, että niissä on hyvä olo, ja näytän itseltäni. eikä mun enää tarvitse välittää siitä, tykkääkö joku muotiguru just tästä mun keltasesta mekosta, josta itse tykkään, koska hahhA, sillähän ei ole mitään väliä, se on vaan vaate! :D mun elämässä onneksi on niin paljon enemmänkin kaikkea, mistä saan kyllä olla tosi kiitollinen! te, ihanat ystävät! kiitos kaikesta<3 love you.
<3:same
tiistai 5. toukokuuta 2009
you've got the love I need to see me through!
mulla on niin sinkkuelämää-fiilis! kuunnelkaa tää: http://www.youtube.com/watch?v=MvazP2WZXkM MAAILMAN IHANIN en kestä. tulee ihan mieleen satc:in vika jakso :'( nyyh.
okei. mulla on tosi sekava olo, sellanen mikä on aina, kun on tapahtumassa jotain. lähden huomenna siis hollantiin 7:45 ja mua jännittääää :D ei mua muuten, mutta en ole koskaan ollut yksin host-perheessä ulkomailla enkä muutenkaan näin itsenäisesti! samalla hullun siistiä mutta tavallaan pelottavaa. ehkä kuitenkin enemmän siistiä! tuun kyllä jo sunnuntaiyönä takaisin, mikä on tavallaan ihan jees... mut nyt taidan jatkaa pakkaamista, adios amigos ja nähdään maanantaina, ellen oo saanut sikainfluenssaa (hollannissa siihen on sairastunu ainakin yksi henkilö. hmm)
ja anna, lupaan yrittää ettiä sulle sitä tahnaa. suklaavoisettiä siis :D
<3:Same
okei. mulla on tosi sekava olo, sellanen mikä on aina, kun on tapahtumassa jotain. lähden huomenna siis hollantiin 7:45 ja mua jännittääää :D ei mua muuten, mutta en ole koskaan ollut yksin host-perheessä ulkomailla enkä muutenkaan näin itsenäisesti! samalla hullun siistiä mutta tavallaan pelottavaa. ehkä kuitenkin enemmän siistiä! tuun kyllä jo sunnuntaiyönä takaisin, mikä on tavallaan ihan jees... mut nyt taidan jatkaa pakkaamista, adios amigos ja nähdään maanantaina, ellen oo saanut sikainfluenssaa (hollannissa siihen on sairastunu ainakin yksi henkilö. hmm)
ja anna, lupaan yrittää ettiä sulle sitä tahnaa. suklaavoisettiä siis :D
<3:Same
perjantai 1. toukokuuta 2009
mitä on onnellisuus?
tänään ymmärsin! kaikkihan sen jo tietää: onni ei ole rahaa, vaatteita, autoja ja kuumia miehiä. se ei tule saamisesta vaan antamisesta. se tulee silloin kun sitä vähiten odottaa.
tottakai, näähän on kliseitä jotka vauvakin tajuaa, mutta tänään mä ymmärsin miten sen voi saavuttaa.
mä en todellakaan enää tarvitse mitään. onnellisimmat hetket mun elämässä liittyy siihen, kun olen vapaa ihan kaikesta eikä mun tarvitse tehdä mitään, mä en stressaa mistään enkä tavallaan ole missään, olen ihan lost. silloin olen onnellinen. tuli mieleen kaksi tällaista täydellistä hetkeä... molempiin liittyy kumma kyllä olennaisesti Helsinki-Vantaan lentokenttä :D
onnellisuushetki numero yksi:
Helsinki-Vantaan lentokenttä perjantaina 2.1.2009. Olin lähdössä muutaman tunnin kuluttua Frankfurtin kautta Pariisiin ja istuskelin lähtöporttien lähistöllä pienessä kahvilassa. Join teetä ja istuskelin siinä itsekseni, ihmisiä valui joka suuntaan ja tuntui että kaikki puhuvat eri kieltä! Vieressäni oli lähtevien lentojen aikataulu. Tuli onnellinen olo kun katsoin sitä: ensimmäisenä New York JFK 12.30, Boarding. Tuli mieletön spontaaniusaalto, teki kovasti mieli vaan juosta just tolle lennolle! Toisena listassa oli Nagoya, mulle tuli siitäkin hassu fiilis vaikka en edes tiedä missä se on. Kuulostaa japanilta tai kiinalta. Joskus vielä lähden Nagoyaan...! Istuin siinä kahvilassa varmaan tunnin, ja katselin ihmisiä, tuli vaan niin ihana olo: en ole oikein missään, ja silti olen tässä. Täältä pääsen ihan mihin vaan. Oli niin onnellinen olo, vaikka mitään ei oikeastaan edes tapahtunut. Mä vaan olin. Ja olihan se Pariisikin ihan mukava :)
Toinen onnellisuushetki tapahtui viime vuoden lokakuussa, tästä Anna kertoikin jo, mutta kerron vielä oman version, se oli niin jännää:D
Oltiin siis oltu Annan kanssa The Soundsien keikalla Helsingissä, ja venattiin yöbussia kampissa. Nukuttiin vaan siinä lähtöporteilla, ja spekuloitiin elämää. Sitten bussi tuli, ja noustiin kyytiin, kuski oli muistaakseni sellanen hassu vanha miekkonen joka jutteli mukavia :D Torkuttiin molemmat ja kuunneltiin musiikkia, muistan että olin järjettömän väsynyt, mutta mulla oli kuitenkin sellanen keikanjälkeinen-fiilis, eli siis aika jees. Musta tuntui että nukahin jossain vaiheessa, ja kun heräsin, tajusin että bussi oli Helsinki-Vantaan lentokentän pihassa. Mä oon jotenkin kiintynyt siihen paikkaan, se tuntuu niin kodilta! Oli ihana fiilis, kun bussiin nousi kentältä tulleita matkustajia, jotka jutteli lentomatkasta. Taivaalle nousi lentokone, ja mä ajattelin, kuinka siistiä olis olla lentoemäntä. Nukahin siinä sitten taas, ja oli ihan järjettömän onnellinen olo, vaikka mitään ei ollut tapahtunut! Parin tunnin päästä heräsin siihen, että joku juoppo istui mun jalkojen päälle. En kehdannut pyytää sitä nousemaan kun se oli niin raukka. Jälkeenpäin nauroin aika paljon :D
hahah, onhan noita hetkiä kyllä enemmänkin, mutta tässä nää jotka muistan kaikkein parhaiten. Ihania hetkiä, joita haluan paljon lisää! Ja näitähän tulee.
tottakai, näähän on kliseitä jotka vauvakin tajuaa, mutta tänään mä ymmärsin miten sen voi saavuttaa.
mä en todellakaan enää tarvitse mitään. onnellisimmat hetket mun elämässä liittyy siihen, kun olen vapaa ihan kaikesta eikä mun tarvitse tehdä mitään, mä en stressaa mistään enkä tavallaan ole missään, olen ihan lost. silloin olen onnellinen. tuli mieleen kaksi tällaista täydellistä hetkeä... molempiin liittyy kumma kyllä olennaisesti Helsinki-Vantaan lentokenttä :D
onnellisuushetki numero yksi:
Helsinki-Vantaan lentokenttä perjantaina 2.1.2009. Olin lähdössä muutaman tunnin kuluttua Frankfurtin kautta Pariisiin ja istuskelin lähtöporttien lähistöllä pienessä kahvilassa. Join teetä ja istuskelin siinä itsekseni, ihmisiä valui joka suuntaan ja tuntui että kaikki puhuvat eri kieltä! Vieressäni oli lähtevien lentojen aikataulu. Tuli onnellinen olo kun katsoin sitä: ensimmäisenä New York JFK 12.30, Boarding. Tuli mieletön spontaaniusaalto, teki kovasti mieli vaan juosta just tolle lennolle! Toisena listassa oli Nagoya, mulle tuli siitäkin hassu fiilis vaikka en edes tiedä missä se on. Kuulostaa japanilta tai kiinalta. Joskus vielä lähden Nagoyaan...! Istuin siinä kahvilassa varmaan tunnin, ja katselin ihmisiä, tuli vaan niin ihana olo: en ole oikein missään, ja silti olen tässä. Täältä pääsen ihan mihin vaan. Oli niin onnellinen olo, vaikka mitään ei oikeastaan edes tapahtunut. Mä vaan olin. Ja olihan se Pariisikin ihan mukava :)
Toinen onnellisuushetki tapahtui viime vuoden lokakuussa, tästä Anna kertoikin jo, mutta kerron vielä oman version, se oli niin jännää:D
Oltiin siis oltu Annan kanssa The Soundsien keikalla Helsingissä, ja venattiin yöbussia kampissa. Nukuttiin vaan siinä lähtöporteilla, ja spekuloitiin elämää. Sitten bussi tuli, ja noustiin kyytiin, kuski oli muistaakseni sellanen hassu vanha miekkonen joka jutteli mukavia :D Torkuttiin molemmat ja kuunneltiin musiikkia, muistan että olin järjettömän väsynyt, mutta mulla oli kuitenkin sellanen keikanjälkeinen-fiilis, eli siis aika jees. Musta tuntui että nukahin jossain vaiheessa, ja kun heräsin, tajusin että bussi oli Helsinki-Vantaan lentokentän pihassa. Mä oon jotenkin kiintynyt siihen paikkaan, se tuntuu niin kodilta! Oli ihana fiilis, kun bussiin nousi kentältä tulleita matkustajia, jotka jutteli lentomatkasta. Taivaalle nousi lentokone, ja mä ajattelin, kuinka siistiä olis olla lentoemäntä. Nukahin siinä sitten taas, ja oli ihan järjettömän onnellinen olo, vaikka mitään ei ollut tapahtunut! Parin tunnin päästä heräsin siihen, että joku juoppo istui mun jalkojen päälle. En kehdannut pyytää sitä nousemaan kun se oli niin raukka. Jälkeenpäin nauroin aika paljon :D
hahah, onhan noita hetkiä kyllä enemmänkin, mutta tässä nää jotka muistan kaikkein parhaiten. Ihania hetkiä, joita haluan paljon lisää! Ja näitähän tulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)