I love you

oon niin onnellinen hyvistä ihmisistä mun elämässä. en olis mitään ilman niitä. tai ehkä olisin, mutta en kovin onnellinen mikään. ystävät on pelastanu mut.

nothing you didn't know already

en ymmärrä miks pitää olla niin vaikeeta rakastaa itseään? tai edes hyväksyä? tai edes olla vihaamatta. miten te kaikki ihmiset teette sen. mä en osaa. elämä olis niin paljon helpompaa jos osaisin.
huoh, en tajua miks vaikeimmat asiat elämässä on just niitä joitten pitäis olla niitä yksinkertasimpia. tai mun elämässä ainakin. mulle on helppoa juosta 15 km tai tehdä 8 tunnin työpäivä neljän tunnin unilla, mut peiliin katsominen ilman hullua itseinhoa on mahdotonta. miks? toivottavasti en oo oikeesti näin pinnallinen. en haluu käyttää koko elämääni tähän. en jaksa.

and everything I'm dying to tell you is everything I wish you'd say

musta ei kyllä ikinä tuu katu-uskottavaa bloggaria kun päivitän ehkä vuoden välein? no ei se kyllä koskaan oo mun suurimpia tavotteitakaan ollut, so whatever! nyt mua vaan huvittaa. edes tän yhden kerran..
mun elämä on aika sekopäistä. oon yhtenä päivänä maailman onnellisin ihminen, ja sit tapahtuu jotain. en koskaan tiedä, mitä, jotain vaan, ja sit en taas ole. kaikki on muutenkin nyt niin erilaista, en tajua millon kaikki on muuttunu näin paljon? mä oon ollut töissä jo melkein neljä kuukautta. en oo enää cynkkarilla, en voi tajuta. kaikki mun ystävät on erilaisia ja hengaa eri ihmisten kanssa. mä oon jossain välissä, en tiiä mikä mä enää oon kenellekään. oonko ystävä vai kaveri vai tuttu vai joku jonka kanssa hengataan kerran vuodessa vai joku jolle voi soittaa kun on rahapula? mä en tiedä enää, suoraan sanottuna, haluisin olla sellanen hyvä ja tarpeellinen, en oikeestaan mitään muuta haluiskaan. on ihana fiilis, kun on joku ihminen, josta voi olla niin varma että oon sille just niin tärkeä kun se mulle. sellanen jolle voi soittaa ihan mistä tahansa asiasta, millon vaan, eikä tarvii pelätä, millon se löytää jonkun joka onkin kivempi kun mä, kiinnostavampi kun mä, kauniimpi kun mä, parempi kun mä. mä en oikeen tiedä, onko mulla sellasta. välillä tuntuu et on. toivon, että on. mulla on ystävä, jota rakastan ja vihaan yhtä aikaa (rakastan enemmän). mulla on ystävä, joka on mulle niin ihana, että tuntuu etten ansaitse sitä. se on tehnyt liikaa mun hyväksi, mut sit välillä tuntuu ettei se kuitenkaan välitä musta niin paljon kuin mä siitä. haluisin tehdä sen puolesta jotain yhtä hyvää kun se on tehnyt mulle.mulla on ystävä, josta en tiedä mitä ajatella.se on ihana ja rakastan sitä, mut silti en saa selvää, mitä mieltä se on oikeesti musta(MIKSI mä analysoin kaikkea liikaa?!).mulla on ystävä,joka on maailman ihanin ja suloisin ihminen,ja oon melko varma että sekin tykkää musta! tästä oon iloinen.mulla on ystävä, joka saa mut raivon partaalle hyvin usein, mutta jota rakastan silti.mulla on ystävä, jota ilman en tiedä missä olisin.en tiedä, olisinko edes ilman sitä.mulla on monta ystävää, joitten puolesta tekisin mitä vaan. ihan mitä tahansa. koska rakastan niitä. sit mulla on ystävä, josta on tullut mulle hyvin,hyvin tärkeä ihminen.sitäkin mä rakastan.toivon, että voin olla sen ystävä kauan. ja se mun. ystävät on hyvä asia. ehkä parasta mun elämässä.




sometimes you put walls up not to keep people out, but to see who cares enough to break them down.