what I resist, you love, no matter how low or high I go

okei, pikku tauon jälkeen voisin alkaa taas päivitellä...
on tapahtunut vaikka mitä. tää vuosi 2009 on ollut ehkä...erikoisin tähän mennessä
olin pariisissa, rakastuin siihen, olen tutustunut ihaniin ihmisiin, olen onnellisempi ja osaan ehkä nauttia elämästä enemmän nyt. olen oppinut olemaan haluamatta kaikkea mahdollista.
on silti asioita, tietenkin, mitä haluan, aika paljonkin. haluan pois suomesta, eilen suunniteltiin annan kanssa meidän matkareitti vuodelle 2010: lento new yorkiin, hengausta siellä ja usan läpi länsirannikolle, sieltä meksikon kautta etelä-amerikkaan ja meidän unelmamestaan, GALAPAGOSSAARILLE, sieltä varmaan jotain kautta brasiliaan. sitten tullaan hakemaan janni suomesta ja lähetään afrikkaan. (ennen tätä siis ollaan käyty duunissa pari vuotta ja ansaittu törkeesti rahaa.)
en jaksais millään odottaa! onneks uutenavuotena lähetään lontooseen saamaan vähän esimakua.. ja hollantikin kutsuu tässä keväämmällä vielä. MÄ RAKASTAN MATKUSTELUA!
mietitte varmaan, missä välissä mä ehdin opiskella, valmistua, hankkia perheen ja omakotitalon? no, opiskelemaan en ole menossa siitä syystä, ettei yksinkertaisesti ole mitään alaa mitä haluaisin opiskella. ainut ammatti, mihin ikinä voisin itseni kuvitella, on lentoemäntä. siihen koulutus kestää sen kaksi kuukautta (tosin siihen on vaikea päästä)... ehkä jossain vaiheessa.
tuntuu, että mulla PITÄISI olla paljon enemmän jotain, mitä tavoitella?
en kyllä ymmärrä, miksi.
kun mä en tarvitse mitään AMMATTIA, enkä minkäänlaista vakiintunutta omakotitaloelämää missään?! ehkä mun mielipiteet muuttuu, kaikkihan on aina mahdollista. nyt tuntuu, että en tarvitse.

oon muuten ihan tajuttoman onnellinen just nyt. kaikki on niin hyvin. tai no, ei tietenkään ihan kaikki koskaan ole :D ehkä tää johtuu keväästä. tai ystävistä. en tiiä.