jos olisin tiennyt puoli vuotta sitten mitä tapahtuu, kun joku asia menee liian pitkälle, ihan liian pitkälle
en olisi koskaan, ikinä, aloittanut. nyt voisin olla oikeesti onnellinen, elämä vois olla jees juttu niinkun se mulle on yleensä aina ollut ja olisin vaan minä, kaikessa epätäydellisyydessäni, mut silti minä. SAME. se ilonen tyttö. mut nyt. en oo enää minä. en tiedä missä se minä on, mutta mulla on sitä jo ikävä. tulis takaisin.
the only one who can stop me is me and I can take her.
6 kommenttia:
arvaa mita same mulla on ihan sama olo. en tiia mita mulle tapatu,mut hukkasin itteni jotenkin, en oo mina enaa enka tiia mista loytaisin sen saman vanhan minan uudestan.haluisin sen loytaa mut no can do. haluisin spekuloida asioita nyt sun kanssa :)) <3
mäkin roosa sun kanssa! haluisin ihan hirveesti! on nii kauhee ikävä sua ja sun ilosuutta ettet voi tajuta <3
Pakko kysyä.. onko sulla jotain ongelmia syömisen kanssa? :/
anonyymi: tää on tosi henkilökohtanen juttu enkä oikeestaan tiiä, miks siitä tänne kirjotin, mut voin sen verran kertoa, että on, mutta asiat alkaa mennä parempaan päin :) en tiedä tunnenko sua, mut tän verran voin kuitenkin kertoo kun kerran kysyit:)
Samassa koulussa olen, mutta ei me tunneta. Tuntui niin oudolta, kun tunnistin itseni tekstistäsi. Se olisi yhtä hyvin voinut olla minun kirjoittamani.. Olen itse käynyt läpi samoja asioita ja kamppailen niiden kanssa jollain tasolla edelleen, vaikka asiat ovatkin jo paremmin. Ihana kuulla että sinunkin asiat ovat menossa parempaan päin. Jaksamisia<3
okei, no mut tosi hieno kuulla et sullakin menee paremmin jo! nyt vähän häiritsee kun en tiiä kuka oot mut ei se mitään :D tätä ei oikeesti yksin jaksa, varsinkaa jos ei oo ketään joka oikeesti tietää miltä tää tuntuu. mulla onneks on, ja toivottavasti sullakin:) kyl se elämä voittaa aina lopulta, jaksamisia sullekin <3
Lähetä kommentti