Mikä mussa sitten on niin pahasti vialla etten voi muka koskaan olla niin hyväksytty ja ihana kun kaikki muut? Ei mikään. Mut silti mun mielessä on se joku joka sanoo mulle niin. Mä ajattelen liikaa valheita, sitä että ihmiset vihaa mua. Toi vihaa mua koska se ei koskaan puhu mulle vaikka mä aina hymyilen sille (miksen ite puhu?! tyhmä). Toi vihaa mua koska oltiin ennen kavereita mut nyt ei ees moikkailla (miksen ite moikkaa?! :D). Toi vihaa mua koska se vaan vihaa mua (JEP koska mäkin vaan vihaan kaikkia ihmisiä ilman syytä? loogista). Tällanen viha-ajattelu on maailman turhinta ja aikaavievintä ja pahintahan siinä on se, että loppujen lopuks kaikki ne valheet luultavasti muuttuukin todeksi. En mä halua oikeesti vihata, mä haluan rakastaa. En mä onneks vihaakaan. Paitsi itseäni ajoittain. Mut siitäkin voi parantua, ei oo mitään mistä ei vois. Ja mä haluan parantua. Minut, ja jokainen meistä, on tehty täydelliseks. Ja kauniiks! On välillä vaikeeta muistaa se. Tän yhteiskunnan kauneusihanteet ei oo kauneutta, ne on paskaa. Ne ei tee ketään onnelliseks, ne saa meidät vihaamaan itseämme ja ajattelemaan että meissä on jotain vikaa ja se vika pitää korjata. Mä ajattelin kerran niin tosissani. Mä yritin korjata sen mun vian ja melkein kuolin. (Ei, en ollu onnellisempi.)
2 kommenttia:
meikän ajatuksia noi "toi vihaa mua koska se ei juttele mulle" yms : D mutta positiivista on, että osaa ainakin tunnistaa väärät ajatukset.
jep :D nyt helpottaa tietosuus siitä että ainaki ne on valheita vaikka mä usein uskonki ne.
Lähetä kommentti